Pakkasta piisaa - koira tykkää. Tällä kelillä tassuihin ei ihan mahdottomasti kerry jäätä ja lunta varpaiden väliin ja kurakaan ei kulkeudu sisälle. Ronja liikkuu reippasti kylmässä tuulessa ja pakkasessa ja on se muutoinkin jo piristynyt entiselleen. Flexi-kävelyistä se tykkää kun voi jäädä nuuhkuttelemaan ja ravata sitten mut kiinni. Se on alkanut nyt liikkua muutoinkin luonnolisemmin - siis ravata ja peitsaus on jäänyt vähemmälle.

Nenä voi hyvin. Se on tummentunut. Ei ihan entiselleen, mutta vähän kuitenkin. Muovikipot ollaan jätetty pois kokonaan. Muitakin muutoksia on tehty. Saimme Tassupari-kauppaan myyntiin Kennelpakasteen tuotteita ja niinpä Ronjasta on tullut puolibarffari. Se saa aamuaterian kun tullaan töihin - raakana. Siihen lisäksi lohiöljy (on kalvanut hieman takapuoltaan - siellä taas todella tiivistä karvapeitettä) ja nyt pieni kuuri myös valkosipulitabletteina. Iltaruoan se syö sitten kotona nappuloina. Tämä on näyttänyt sujuvan hienosti ja aamulla kun tullaan töihin se jää seisomaan pakastimen viereen kuin muistuttaakseen, että ruokaa pitää antaa. Näyttäisi hienosti maistuvan joka sortti. Jopa rustoja meni eilen - kun niitä se joskus ei suostunut syömän lainkaan.

Kuva kertoo kaiken. Täällä tosiaan on pakkasen keskellä pajunkissoja. Aika outoa? Voisi hyvin kuvitella, että jos olisi lämmin syksy niin pajunkissoja olisi, mutta niin ne vain ovat puskeneet "pennut" esiin kovassakin pakkasessa. Taitaa olla täällä pohjavesialueella niin ravitsevaa tuo vesi, että pajutkin kasvavat ympäri vuoden?

Toinen erikoinen ilmiö on aurauskepit. Ajoissa syksyllä kulki ohitsemme taas auto, josta aurauskepit "porattiin" maahan talven varalle. Nyt kun lunta on tullut pari kertaa niin joka toinen keppi näyttää tältä. Eipä näistä paljoa taida apua olla, jos ei auraaja niitä edes huomaa vaan ajaa kaikki auratessaan kumoon? Katselin tuossa läheisessä halpamarketissa niin myivät tälläisiä 2e kappalehintaan.

Tämän viikon koiratreenitkin jäivät välistä (taas) kun olen ollut kamalassa flunssassa ja oli kamala kelikin. Yskä vaivaa vielä, mutta joka päivä vähän parempi olo jo. Tiistaiaamuisin ystävämme Rasmus-leo on tullut aamulla meidän kanssa reilun tunnin lenkille ennen kaupan avaamista. Voi että Ronja tykkää niin. Me nähdään aina tuossa Tassuparin takana parkkipaikalla. Yhtenä päivänä kun käytin Ronjaa aamulla lenkillä niin ihmettelin mitä se oikein puuhaa kun se vaan istui tuossa puiston reunassa ja tuijotti. Sitten tajusin, että se luulee, että Rasmus tulee joka päivä! Aina kun tuli tumma farmariauto se terästäytyi ja katsoi tarkkaan autoa ja heilutti varovasti häntäänsä. Voi mikä pettymys kun auto ei pysähtynytkään ja tuonut Rasmusta. Hassu tyttö meillä.

Lonkkakuvauksiin olen ajatellut viedä neitokaisen. Ajankohdaksi muodostuu varmaan tammikuu...