Koska äipällä ja iskällä oli mahdollisuus (vapaata töistä) niin ne lähti mun kanssa aamupäivällä autolla Poriin. Niitten mielestä meri-ilma on parempaa hengittää ja siitä tulee hyvälle tuulelle. Se kyllä myös väsyttää erilailla kun sisämaassa. Autosta ei tarvinnut kävellä hihnassa kauaakaan kun pääsin irti.

HIEKKAA...HIEKKAA..HIEKKAAAAAA! Mun pienet aivot meinas ihan räjähtää onnesta ja tassut ei suostuneet pysähtymään pitkään aikaan...

Hiekkadyynien takana koitti vielä ihanampi MERIVESI! Ja vaikka äippä väitti, että se on kylmää niin ei mun mielestä ainakaan yhtään kylmää!

Mä juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin... melkeimpä lensin (nokalleni).

Rannalla oli mahoton tuuli ja hiekka lensi ilmassa, mutta arvatkaapas haittasiko se mua - no ei! Me käveltiin pitkä matka rantaa kunnes vastassa oli este...

Mä menin varovasti katsomaan mikä kumma se oli. Musta se oli pikkuisen outo kapistus.

Se oli pikkuruinen vene pyörien päällä. Mä olisin justiinsa sinne mahtunut. Joku on varmaan vetänyt sitä jäällä kun on talvella käynyt kalassa. Mäyritin kurkkia niitä kalastusvälineitä joita oli veneen pohjalla.

Jatkettiin sitten matkaa eteenpäin. Siinä kohtaa, jossa rantaviiva kaartuu taas poispäin ulapalta, on pieni niemeke. Siitä niemekkeeltä kun katsoo suoraan merellä olevaan pikkusaareen, voi nähdä kivivallin alkua. Kivivalli jatkuu saareen saakka ja siitä pystyy kävelemään (tosin uikkarit päällä) saareen saakka silloin kun on laskuvesi.

Äippä kielsi mua menemästä sinne, koska siinä oli kova ristiaallokko. Kuvastakin näkyy, että aaltoja tulee sekä saaren vasemmalta että oikealta puolelta ja vallin kohdalla ne pärskähtävät toisiaan vasten. Mutta mä sanoin äipälle, ettei mua pelota yhtään...

Pitihän mun käydä siellä tervehtimässä lokkia, jolla oli ihan selvästi mulle jotain asiaa kun se kaarteli mun yläpuolella. Hetken kun oltiin juteltu, niin totesin, että ei sillä mitään järkevää sanottavaa taida ollakkaan.

Siitä me sitten käännyttiin takaisin autolle päin. Mä kahlailin vuoroin vedessä ja vuoroin hiekalla ja tongin rantaviivasta kaikkia ihania aarteita.

Rannalle oli ilmestynyt jotain tyyppejä joilla oli isot purjeet ja ne liiteli veden päällä kovaa vauhtia.

Mä päätin lähteä kattomaan niitä, mutta äippä komensi mut takaisin. No olihan ne kyllä aika kaukana, joten ei olis kannattanutkaan mennä. Odottakaa - mää tuun mukaan!

Sitten olikin jo aika kääntyä autolle ja pois rannalta. Mun harmikseni iskä huomas jäniksen joka pomppi ihan suoraan meitä kohti ennen mua. Äippä laittoi mut naruun kiinni ja vaikka kuinka yritin, niin en päässyt sen perään. Västäräkki nähtiin hietikolla. Kohta on siis kesä, koska se loru menee, että västäräkistä vähäsen..

Sitten me ajettiin vielä katsomaan tuulimyllyjä. Ne on äipän mielestä jotenkin niin mahtavia.

Olipas kiva reissu. Kotona oltiin jo iltapäivällä. Eihän tuonne Poriin niin pitkä matka edes ole. Kotona äippä harjasi musta pois suurimman osan "lentohiekasta" ja totesi samalla, että mulla oli reissun aikana alkanut juoksu. No meiltä jää sitten viikon päästä se Pirkkalan leonäyttely väliin vaikka ilmoittauduttiinkin sinne. No ei se mitään. Äippä kuulemma vähän aavistelikin jotain tälläistä. Ihanaa kun tulee kesä!