Viikon arkipäivät on taas vierähtäneet hulisten. Äippä menee iskän kanssa töihin, lapset menee kouluun, päiväunet, lapset tulee koulusta ja äippä tulee iskän kanssa töistä, iltalenkkejä, syömistä ja nukkumaan.

Tiistaina äippä toi mulle rustoja. Söin niitä kaksi pienehköä iltapalaksi. Äippä sanoi, että miten olen niin vaikean näköinen ja epäili olenko nielaissut liian ison palasen purematta. No kyllä mä siitä piristyin kun lähdettiin iltalenkille. Piristyin niin paljon, että olin niin reipas, että löysin monet kissankakit ja vetelin ne naamariin. Mä en ehtiny edes pureskella kun äippä yritti ottaa niitä mun suusta. Aika monet löysin. Äippä kiros tämän kylän kaikki katit ties mihin.

Yöllä sitten mulla oli huono olo. Äippä käytti mua kahteen kertaan ulkona. Meillä lapset nukkuu yläkerrassa omissa huoneissaan ja mä olen yleensä tossa kuistilla mistä johtaa portaat yläkertaan. Yöllä mä ihan hiljaa sitten hiivin rappujen alapäähän ja raotin porttia. Se on sellanen irtonainen portti ja äippä luulee, etten osaa sitä avata. Varovasti hiippailin raput ylös ja tein "tortut" ylätasanteelle. Enhän mä nyt omaan "huoneeseen" alas viitsinyt. Sitten hiippailin alas jatkamaan unia.

Äippä siivos aamulla ja antoi mulle tehobaktia. Päivällä tein uudet tortut samaan paikkaan. Mulla oli kuitenkin ihan hyvä olo ja energiaakin ja me lähdettiin sitten koiratreeneihin illalla. Niistä sitten myöhempänä juttua. Illalla sain taas tehobaktia ja kaurapuuroa ja yöllä taas tuli kakkarat. Aamulla tytöllä oli kanssa vähän kipeä olo ja me jäätiin sitten sairastaan kahdestaan. Äippä oli musta huolissaan ja sen työnteosta ei meinannu tulla kuulemma mitään. Äippä soitti Veteriin ja kävi sitten ostaan sieltä sellaista ripulilääkettä kun Promax. Iltapäivällä mulla vähän olo jo parani ja sitten äippä tuli kotiin ja antoi mulle lääkettä ja riisiä niin mun masu alkoi todenteolla parantua. Viimeyönä ei sitten tarvinnut enää vääntää torttuja.  Mä syön tota promaxia vielä ainakin yhden päivän, ihan varmuuden vuoks. Mun kokoselle pienelle neidille se tekee 18e / päivä.

 

Sitten vähän niistä treeneistä. Aluksi mä taas tapani mukaan hulluilin vähän äipän kustannuksella ja olin kun en huomais tai kuulis äippää ollenkaan. Loikin kun kenguru narun päässä ympyrää. Lopussa sitten ajattelin taas äipän mieliksi tehdä jotain yhteisjuttuja äipän kanssa. Teemana meillä oli tällä viikolla seisominen ja vähän edistyneemmillä (johon mä en kuulemma kuulu..) liikkeestä seisominen ja paikallaan seisominen vaikka omista meneekin kauemmas. Meillä se tarkoitti 50cm se kauemmas meno. Istualtaan pysyin kyllä hetken pidempäänkin.

Ai niin. Me ollaan opeteltu myös sitä käskystä haukkumista. Se on aika kivaa. Mä osaan se jo sisällä ja omassa pihassa. Joskus muuallakin, mutta muualla on yleensä niin paljon muuta mielenkiintoista.


Tässä muutama kuva treenistä. Pimeää oli, joten annetaan kameramiehelle (meidän perheen tytär) anteeksi ja kameralle kanssa, kuvien laatu. Valitettavasti kaikista treeneissä olleista koirista ei ole kuvia. No ehkä sitten ensi kerralla kun meillä on kuvaaja mukana...

Jesse taitaa jo seisomisen, katsokaa, ei remmiä! Mäkin vielä joku päivä...

odottaa...odottaa...

Taitava poika!

Urhokin osaa!

Taitava poika Urhokin!

Hillaa piti vähän pidätellä kuvauksen ajaksi.

Eppu

Osaa Eppukin seistä. Kuvauskulma on vaan vika suunnasta.

 

Hessu poseeraa tällä kertaa meille kahdella istumakuvalla. Tässä eka.

Ja toka.

Sitten minäkin vähän kuuntelen mitä asiaa äippä ?

Ja yksi seisominen vielä. Makupalaa kannattaa odottaa.