Tänään me oltiin äipän ja Tuulan kanssa Seinäjoella näyttelyssä. Siellä oli paljon upeita leoja, mutta mä olin näyttelyn kaunein. Ja fiksuin ja ja ja... Mä juoksin tooosi nätisti. Ja äippä se vasta nätisti juoksikin!  Mut oli laitettu ekaksi jonoon juoksemaan ja se kai tarkoittaa sitä, että on näyttelyn kaunein?  Mä juoksin siis tooosi nätisti ihan löysällä remmillä äipän vieressä. Ja seisoin tooosi nätisti ja annoin setä-tuomarin katsoa kaikki hampaat ja koplata joka paikan. Me saatiin upea sininen nauha.

Lapussa luki että tuomari oli sitä mieltä, että mulla on kierot jalat, kiero selkä ja juoksen kierosti. Tuomarin mielstä olen tytöksi AIVAN liian suuri, mutta mä haluan olla suuremmoinen! Ei tuomari siis sanonut että lihava (kylkiluut tuntuu kyllä hyvin ja äippä on pitänyt mua suorastaan nälässä) vaan muuten vaan liian suuri. Mä olen kuvitellut että jos mahtuu rotumääritelmän mukaisiin mittoihin niin on sopivan kokoinen? Lisäksi olen takakorkea liikkuessa ja seistessä. Voisikohan sitä olla vain toiesssa?  Lisäksi mulla on aivan liian urosmainen pää ja mikä pahinta- setä-tuomari ei lainkaan pitänyt mun ihanista huulista. Tytöillä ei kuulemma saa olla niin roikkuvat huulet. Olis pitänyt pussata sitä niillä löysillä huulilla niin ehkä se olis tajunnu, että ne on justiinsa hyvät huulet. Olen mä kuitenkin kuulemma kauniin värinen ja mulla on mukava luonne. Miten se setä voi tietää mun luonteesta mitään, kun se ei edes tunne mua? Jos se onkin meedio?

No me ajeltiin kotiin huilaamaan ja huomenna on sitten uudet kujeet. Mulla on ansaittu vapaa päivä ja äippä menee hoiteleen asioita. Ollaan me ilmoittauduttu Jyväskylään näytelmiin sitten marraskuun lopussa eli jatketaan vielä sen punaisen nauhan metsästystä. Nyt mä syön iltapalaksi äipän kanssa vähän pitsaa ja sitten me mennään makaan tohon sohvalle ja katsomaan elokuvaa. Ja mä pusutan äippää mun ylisuurilla roikkuvilla kuolaisilla huulilla! Niin!