Sunnuntaina käytiin aamulenkillä harjulla. Siellä menee polku, jota yleensä kuljetaan. Polku oli nyt hävinnyt, mutta ei se meitä haitannut. Mä laitoin äipän kulkemaan edellä, ettei mun tartte kahlata niin syvässä hangessa. ongelma oli vaan siinä, että äippä on niin kamalan hidas. Niin mä sitten ohitin sen. Äippää oli kuitenkin vaan reisiin saakka lunta - mua oli mahaan asti.

Äippä onkohan tämä oikea suunta?

Äippä huomaatko, kuusen alle on joku tehnyt majan, ei ollut ketään kotona.

Joku on kaatanut paljon puita täällä. Miksi juuri meidän polulle?

Meidän polkua pitkin oli kulkenut aivan ihanan tuoksuinen hirvi. Se sama hirvi oli yhtenä aamuna keskellä meidän pihaa. Se pelästyi liiketunnistimella syttynyttä varaston valoa ja juoksi miltei meidän peräkärryä päin. Sillä oli yhtä isot jalanjäljet kuin äipän jalka.

Tänään me pidetään vielä taukoa treeneistä. On niin paljon hommia, ettei ehditä. Mun pitää tiskata ja imuroida. Tai sitten mä laitan äipän hommiin...