1825355.jpg

25kiloa tuli täyteen. Äippä sanoi, että kohta loppuu punnitukset kun alan olla jo niin painava nostaa syliin. Ja vaakan numeroita on vaikea nähdä kun mä olen edessä (sylissä siis). No katsotaan.

Mulla on ollut outo viikko täällä. Aamulla kun ollaan herätty on Äippä kiskonut heti mut ylös lattialta. Mua ei yhtään huvittais nousta ja yritän tehdä kaikkeni, ettei mun tarttis lähteä pihalle. Ekaks se kanto mut, mutta sitten se keksi vetää mua narulla ylös. Kyllä mä tulen herättään äippää aina kun kello soi, ettei se nuku liian pitkään, mutta sitten mun tekee mieli mennä vielä takas nukkumaan. Äippä väittää, että jos ei mennä pihalle, niin kohta kun se rupee sitten tekeen omia aamujuttujaan niin pissaan kuitenkin lattialle. No yleensä se saa mut kuitenkin jotenkin houkuteltua ulos.

Aitaukseen mä saan sitten aamupalankin, ellei ihan hirveesti sada. Äippä ei ole mun kanssa tällä viikolla aamuisin edes lenkkeillyt kun mua ei oikein aamusta huvita sellaset jutut.  Kohtapuoliin aamupalan jälkeen pääsen sitten takas sisälle. Sitten lähtee äippä ja isäntä töihin. Lapset on vielä hetken ja sitten nekin lähtee. Mä jään tuohon kuistille.

Olen aina sisällä kun muutkin ovat, mutta usein sitten vingun kuistille koska siellä on viileämpää. Perheen edellinen koira kuulemma teki aina samoin. Yölläkin äipän täytyy yleensä tulla päästämään mut sinne, koska tykkään nukkua siellä enemmän. Joskus päivällä äippä ei haluais päästää mua sinne, kun se sanoo, että olisit täällä meidän kanssa, mutta kun mä haluan. Se on mun oma huone. Mulla on siellä sohvakin ja paljon ikkunoita josta voin vahtia koululaisia ja muita tielläkulkijoita. Kun oli lämpösemmät ilmat, niin meillä oli kuistin ovi auki kokoajan ja mä sain mennä sinne milloin halusin. Nyt se ei ole enää mahdollista, ettei koko talo jäähdy.

Äippä on kehunut mua kuinka kiltti olen, kun en ole vielä tehnyt mitään "koiruuksia" päivällä yksin ollessani. Tosin tiistaina aiheutin äipän käsiin kasvukipuja. Poika tuli ennen äippää kotiin ja päästi mut aitaukseen. Yleensä kun ihmiset tulee kotiin, osaan kohtuullisen nätisti niitä tervehtiä, mutta kun olin ollut tuolla aitauksessa ja näin äipän ja isännän auton tulevan pihaan niin mut valtas suunnaton riemu. Sitten äippä tuli mua kattomaan ja sekosin onnesta täysin. Roikuin hampailla äipän käsivarressa ja niin... sitten sille tuli kasvukipuja käsivarteen ja se oli mulle aika kiukkunen.Mä olen aina kuvitellut, että ne kasvukivut tulevat koirille jalkoihin, mutta ei. Ei tullut kun kaksi reikää vaan. Äippä lähti sisälle ja jätti mut yksin. Hetken päästä se tuli takasin ja mua vähän pelotti, että onko se vielä vihanen, mutta kyllä se siitä leppy. Mä yritin nuolla anteeksipyynnöksi sitä kasvukipukättäkin. Sitten me sovittiin ja mä lupasin yrittää hillitä itseäni vähän paremmin.

Iltaisin olen edelleen, no sanoisinko riehakas. Jos ollaan oltui jalkapallotreeneissä, niin siellä on yleensä niin paljon nähtävää, että sitten uni maittaa, enkä viitsi sisällä reuhkata ja noille ihmisislle räyhätä. Eilen oltiin aika pitkällä lenkillä tuolla metsässä. Varmaan tunti käveltiin. Siellä on valtavasti kaikkea haisteltavaa. Paljon kolosia ja muuta. Melkein lopussa oli ihana ojapuro. Juoksin monta kertaa siinä ympyrää odotellessa, että ihmiset keksii, miten ne pääsee yli. Sitten kellahdin siihen kun käännyin ja koko takamus ja selkä oli niin mudasssa, että suihkuun jouduin kun kotiin päästiin. Kun illalla kunnolla "lenkkeilee" niin sitten uni maittaa ja mun ei tartte aiheuttaa kasvukipuja äipän tai isännän käsiin.

Ensimmäinen viikko yksin on takana. Nyt pääsen tosi sujuvasti äipän ja isännän sänkyyn. Ihanaa köllötellä siinä. Varsinkin kun on juuri laitettu mulle siihen puhtaat lakanat. Äippä sanoo, että mä olen ihana mussu, vaikka olenkin vähän blondi. Taitaa se äippäkin olla ihan jees.