torstai, 25. syyskuu 2008
Ronjan ajatuksia, osa 10 (pentukoulun kolmas viikko, viimeinen kerta)
Ensin taas tätä kontaktia. Tässä pitikin istua sivulla.
Mun mielestä on kivempi istua aina vähän eteen tai taakse, ettei tartte kääntää päätä niin paljon kun kattoo mitä se äippä kohta mun suuhun laittaa. Mä yritän aina kääntyä äippään päin ja se yrittää saada mut siihen sivulle istumaan. Takana näkyy mun kurssikaveri joka on tosi tottelevainen.
Hitsi, tossa meni muhkea kärpänen. Äippä mä haluaisin mielummin pyydystää sen...
Ja taas ollaan sivulla. Vasemmalla näkyy nyt myös Suti. Suti on vähän samanoloinen luonteeltaan kun minäkin. Vaikka Suti onkin bullmastiffi, niin me ollaan vähän kun sisaruksia - molemmat tykätään laiskottelemisesta aamuisin ja makkarasta.
Tässä äippä houkuttelee sivulle. Mä yritän syödä sen käden mun uusilla hampailla.
Sitten vieressä kävelyä. Tää sujui tosi hyvin. Etualalla lyhytkarvainen collie, joka on ihan älyttömän vikkelä ja fiksu.
Tässä näkyy kaikki paitsi se yksi kultainen noutaja.
Taas sivulla istumista, joka ei oikein suju multa vielä...
Sitten oli yksi leikkitesti ja yksi koira kerrallaan sai olla pihalla. Autossa odottelu oli kamalaa!!!
Leikkitesti oli mahtava! Joku muu kuin koiran omistaja pitii koiraa kiinni. Sitten äippä meni istumaan tuoliin ja pomo laittoi tuolin toiselle puolelle maahan oman vinkulelunsa ja mun marsupilamin. Tuolin toiselle puolelle pomo laittoi oman vetolelunsa sekä makupalan purkinkannen päälle. Sitten pomo esitteli mulle ne kaikki heiluttelemalla ja juttelemalla. Sitten mut päästettiin irti ja katottiin mihin mä menen.
mun mielestä on itsestään selvyys, että ensin on syötävä makupala ettei se pilaannu tai joku toinen sitä nappaa. Ekalla kerralla mulle oli laitettu makkaraa ja sitten kuivanappula. Molemmat kelpas hyvin. Sitten mä tykkäsin seuraavaks ton pomon leluista. Toi oma ei ollut läheskään niin kiva. Kyllä mä toki äipänkin välillä huomasin, mutta turhaan mä sen kanssa tuolla alkaisin leikkimään kun mä näen sitä ihan tarpeeksi kotonakin. Oli meidän ryhmässä koiriakin, jotka juoksivat suoraan oman äippänsä luokse, mutta ehkä se johtui siitä, että ne saakin kotona paaaaljooon enemmä ruokaa kun mä niin ne ei välittäny makupaloista. Äippä kyllä on kuulemma tästä asiasta eri mieltä, mutta ei se mitään haittaa.
Kommentit