Eilen illalla me ei päästy treeneihin. Oli monen sattuman summa, että näin kävi. Mua harvmitti aluksi, mutta sitten me lähdettiin pitkälle lenkille sorakuopalle päästämään paineita ulos. Kun saavuttiin sorikselle, niin melkein käännyttiin takas - siellä oli kaksi autolastillista poikia ampumassa ilmakiväärillä jotain tölkkejä. No luvatonta puuhaa ja äippä ajatteli, että paras mennä sitten vaan narukävelylle hiekkatielle, mutta mä sanoin sille, että kyllä me ollaan niin rohkeita, että mennään vaan. Ja niin me mentiin, mutta äippä päästi mut vapaaksi vasta sen harjanteen toisella puolella, kun pelkäs poikien pelästyvän, jos juoksen niitä katsomaan ja vielä ampuvan muakin.

Ilta alkoi jo hämärtyä ja taivaalla näkyi kuu. Kylmää on jo ollut kun ei tainnut paljoa enempää olla kuin pari astetta kun hengityskin melkein näkyi.

Kohta alkoikin auringonlaskun suunnasta kuulua kamalaa jylinää. Mä olin ihan ihmeissäni, että mitä kummaa tuolla tapahtuu...

Siellä oli metsän takana joko sorakuopalla tai sitten (toivottavasti ei) autotiellä kaahaamassa ja kaasuttelemassa jotain kaheleita. Pakoputket paukkuivat ja rymisi ja rätisi kuin rallikisoissa. No me ei menty sinne saakka. pyörittiin varmaan tunnin verta sorakupalla ja etsittiin hienoja keppejä ja hajuja.

Poislähtiessä alkoi olla jo tosi hämärää. Onneksi kuu oli laskeutunut sähköpylvään päälle katulampuksi :)