Tänään oli sitten treenit. Kurjaan sadeilmaan oli uskaltautunut muutama muukin meidän lisäksi. Pienenä Ronja pomppi kaikki vesilätäköt ja vaikka istui niihin. Nyt on toisin. Neiti on niin hienohelma, että makuulle se ei ainakaan voi mennä märälle asfaltille ja istuakkin vain hädintuskin. Otettiin sitten liikkeestä seisomista muutaman kerran sekä juoksua ilman peitsaamista pari kierrosta. Seuraaminen oli perässä laahustamista ja sade ei innostanut koiraa ollenkaan. Aika märiksi tultiin, mutta tuli kuitenkin käytyä. Mukava, että paikalla oli muitakin kastuneita.

Tänään mietin treenipalkkoja. Alussa käytin papanoita ja siirryin sitten kieleen ja maksaan yms. Nyt kun on muutama kuukausi ollut noita herkumpia, niin tuntuu, että niitäkin on saanut liikaa kun nekään ei välillä innosta lainkaan. Pitää vissiin siirtyä välillä takaisin papanoihin, että maistuu sitten kielikin paremmalta.

Toinen ranskanluppakani vetelee viimeisiään. Ei tullut syömään kun vein ruokaa. Nostin kipolle, mutta pomppi takaisin kaivamaansa hiekkakuoppaan. Vanhahan tuo jo on, jotta yllätyksenä hiipuminen ei tullut. Näytti tyyneltä ja väsyneeltä. Saas nähdä mitä tuon viimeisen kanssa tekee. Se on sellainen puolivilli kiukkupussi ollut syntymästään lähtien - pitää aina oman päänsä eikä suostu mihinkään yhteistyöhön - hassu lapsi. Pitää tosissaan miettiä raaskiiko sitä yksistään jättää...

Huomenna pitäisi paistaa taas aurinko...ehkäpä.

Tässä vielä yksi kuva viikonlopulta hullaantuneesta koira-neidistä.

1250097444_img-d41d8cd98f00b204e9800998e