Tänään kun tulin töistä niin tein Ronjalle jäljen tuohon koulun hiekkakentän reunaan nurmikolle. Jälkipalkkana oli linströmminpihvin palasia. Ronja ei meinannut pysyä pöksyissään kun  näki mitä menin tekemään. Odoteltiin noin 15 minuuttia ja sitten mentiin "ajamaan" jälki. Tuuli oli kova vastatuuli. No ainakin kohtalainen.

Alku meni kuten aina viime kesänäkin. Pyysin koiran viereen, mutta heti kun se sai luvan ja näytin suunnan se ampaisi täysiä matkaan. Varmaan 10 metriä meni taas ihan läskiksi ennen kuin malttoi laskea nenän maahan ja oikeasti seurata jälkeä. Onneksi matkaa jäi vielä parisenkymmentä metriä keskittymiseen. Ilmeisti tuuli oli siirtänyt jälkiä noin metrin sivuun koska koira kulki koko matkan metrin vasemmalla. Ei siis syönyt yhtään jälkipalkkojakaan mutta seurasi silti jälkeä, mutta sivussa. Lopusta löytyi palkkarasia ja pyynnöstä meni koira maahan ja sai palkan. Sitten se kiinnostui vielä uudestaan jäljestä ja haisteli sen sitten vielä tarkemmin lopusta alkuun ja poimi jälkipalkat tarkasti matkalta. Kyllä ne vielä ihan selvästi muistissa on.

Illemmalla käytiin Tassuparissa siivoamassa ja kurkkimassa millaista kassapöytää sisko on siellä väsännyt. Hyvältä näyttää. Otin Ronjankin sisälle mukaan. Se käveli varovasti laminaattilattialla ja tutki lautoja ja työkaluja. Keittiössä se ihan selvästi ilahtui kun sieltä löytyi yksi tuttu juttu - JÄÄKAAPPI! Harmi vaan ettei siellä ollut mitään sisällä. Mutta se oli ihan selvästi koko paikan mieluisin juttu.