Tänään aamulla oli taivas pilvessä ja sumua metsässä kun lähdettiin ulos. Koska mua ei saa vieläkään tuonne metsään hirviökärpästen takia, niin suunnattiin taas tuonne sorakuopalle. Puista on tullut tosi kauniita - hitsi kun ei olis niin paljon niitä hirvikärpäsiä niin vois sukeltaa tuonne metsään värien sekaan.

Alhaalla on paikka, jossa kasva paljon lupiineita. Nyt niistä on jäljellä enää lehdet. Siinä kohdassa oli jokin viettänyt yönsä. Lupiineita oli tallottu ainakin viiden hirven makuupaikan verran. Koiran mielestä siinä oli niin mielenkiintoisia hajuja, että tuskin on ihminen ollut asialla. Tosin ei löydetty hiekkamaasta mitään sorkan jälkiä, joten arvoitukseksi jäi mitä paikalla on tapahtunut. Kolme viidentoista ikävuoden paikkeilla olevaa tyttöä kyllä nähtiin siellä kävelevän. Yhdellä oli mopokypäräkin mukana, muttei mopoa. Mistä lie eksyneet sinne kahdeksan aikaan sunnuntaiaamuna...

Kiivettiin mäen päälle ja mä napsin kuvia. Olen ihmetellyt, miten meidän treeneissä koira kuvittelee aina, kun se saa makupalan esim seuraamisen aikana, että suoritus on sitten siinä ja voi lähteä tekemään omia juttuja, kunnes nyt tajusin. Kun me kävellään lenkillä koira narussa ja mä pysähdyn ottamaan kuvaa - sanon koiralle SEIS tai ODOTA ja se pysähtyy ja antaa (yleensä) mun zoomailla rauhassa. Kun sitten olen valmis niin sanon HYVÄ ja lähden eteenpäin. TYHMÄ MINÄ! Olen antanut koiran ymmärtää, että hyvä on se käsky jolla lähdetään sitten eteenpäin ja treeneissä kun annan makupalan esim. seuraamisen aikana kun koira kulkee oikeassa kohdassa niin olen sanonut samalla hyvä  tms. Nyt pitää yrittää korjata tilanne ja vaikka lopettaa kokonaan hyvä sanan käyttö. Pitää opetella käyttämään enemmän VAPAA-käskyä.

Koiralla riitti vauhtia vaikka kuinka. Kostea hiekka tarttuu hienosti turkkiin....koiran mielestä hienosti...

...eikä sitä tunnu yhtään haittaavan vaikka nenäkin on täynnä hiekkaa....