Piipahdettiin äipän kanssa tänään Tampereella näytelmissä. Siellä ei ollut yhtään leoja muita kun mä. Paljon oli pikkukoiria ja muutama isokin joiden kanssa olisin halunnut leikkiä. Äippä oli taas niin ilkeällä päällä ettei päästänyt mua sinne juoksemaan.

Meidän parina oli berninpaimenkoiratyttö joka oli mua pikkusen vanhempi. Se sai punasen ja me saatiin sininen, joka kyllä oikeasti oli vaaleanvihreä nauha. Mä juoksin hienosti häntä pystyssä oikein komian näkösenä. Mulla oli tassut kurasta mustana, kun oli niin sateista, mutta ei paljon menoo haitannu. Mä seisoinkin hienosti ja näytin hampaatkin just ja just. Nyt kun oikein mietin, että missä olin sen tuomaritätin nähny, niin se olikin sama täti joka oli silloin talvella Teivon raviradan mätsärissä....ja siellähän ma kakkasin keskelle kehää. UPS.

Äippä osti mulle uuden ketjupannan. Se on kuulemma kuristavaa mallia, mutta en mä huomannu mitään kuristusta, onneksi, vaikka kyllä mä siinä odottellessa useaan kertaan kokeilin vetää oikein kunnolla kun halusin tietää kuristuuko siihen. Siellä oli sellainen iso pystykorvainen komea poika ja mä olisin halunnut sen kanssa vähän leikkiä, mutta koska se ei ollut huomaavinaankaan mua niin mä pikkusen louskutin sille. Äippä ei tykänny louskuttamisesta. Se vaan kielsi.

Kun siniset meni uudelleen kehään, niin mua ei huvittanu enää ollenkaan tehä mitään. Mä oon vähän sitä mieltä, että jos ei kerralla saa punasta, niin en tartte mitään "armonpullia". No kyllä mä kuitenkin oikeeseen suuntaan juoksin, mutta pikkusen vedinkin ja seistä mua ei huvittanu lainkaan. Sinisiä oli ainakin 20 ja niistä sitten vaan neljä pääsi punasiin.

Sitten me lähdettiinkin kotia kohti. Äippä lupas tehdä mulle vielä tänään jäljen metsään. Katsotaan jaksaako se. On kuulemma vielä paljon kotihommiakin.