Aamulla lähdettiin koiran kanssa rämpimään metsäautotielle. No umpihankitreenithän siitä tuli niin meille ihmisille kuin koirallekkin. Meillä ihmisillä ei onneksi lumi yltänyt mahaan saakka ja onneksi ei ollut kuin kaksi jalkaa liikuteltavana - toisaalta olihan tuolla koiralla sitten neliveto päällä. Kyllä se vaan on uskomatonta miten se jaksaa mennä. Kaikki tuoreet hirvenjäljet piti tarkistaa, juosta kaikki ojanpohjat joissa oli ainakin metri lunta ja kiertää jokainen mätäs ja puu metsäautotien molemmin puolin. Kyllä se sitten simahtikin heti kun kotiin päästiin.

Äippä mä uppoan!

Äippä mä tulen!

Äippä mä lennän!

Kauaa ei koira saanut huilata, sillä olin sopinut ystävämme Tuulan kanssa tällepäivälle näyttelytreeniä. Tuula on ystävämme poikiemme jalkopalloseuran kautta ja hänellä on kaksi upeaa afgaania. Tuulalla on paljon näyttelykokemusta ja hirveän viisaita vinkkejä.

Hain Tuulan hänen kotoaan ja ajettiin marketin parkkipaikalle. Siinä sitten käveltiin Ronjan kanssa muutama ympyrä ja katsottiin miten koira kulkee Tuulan kävellessä vieressä. hyvin kulki kun oli niin väsynyt aamuisesta lenkistä. Sitten otettiin Tuula-tuomarin kohtaaminen ja koiran tarkistus, hampaat sun muut. Meillä on hurahtanut kauan, kun ollaan mitään tälläistä harjoiteltu ja huomasin, että paikallaan seisominen oli vähän unohtunut. Ronja olisi niin mielellään istunut. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa palautui mieleen, mutta on se sen verran hakusessa nyt, että seisomista otetaan varmaan ensi viikolla joka päivä lenkilläkin. Muuten meni hyvin.

Tuulan kanssa oli puhetta, että Ronja juoksee kamalan nätisti, mutta on peitsannut paljon aina. Siksi on vaikeaa ollut tuomareille näyttää, että osaa koira juosta. No Tuula sitten sanoi, että näytähän ja juokse ympyrä. Sanoin reippaasti Ronjalle, että "JUOSTAAN" ja lähdettiin. Rontti-pikkuinen juoksi vierelläni löysällä narulla niin kauniisti ja peitsaamatta. Tuulakin totesi, että ei olisi uskonut, että noin suuri ja raskasrakenteinen koira voi juosta noin kevyen näköisesti. No ei se varmaan vertoja Tuulan afgaaneille vetänyt. :)

Muutama kerta juostiin myös suoria, ja harjoiteltiin päässä kääntymistä. Pitää muistaa kääntyä niinpäin, ettei itse mene tuomarin ja koiran väliin. Ronja juoksee vierellä vähän poikittain, mutta sille kai ei mitään voi. Vinotus ei ole aina edes samansuuntainen, joten ei voine johtua makupalan odottamisestakaan. Tunnin verran treenattiin ja hyvillä eväillä kotiin lähdettiin.

Tuula oli sitä mieltä, että mun pitää puhua Ronjalle normaalilla äänellä, jos ylipäätään pitää puhua. Esim. juostaan-käsky tulee multa usein reippaasti ja kuuluvasti. Tuula oli sitä mieltä, että Ronjasta huomaa, että sillä on ihan hyvä "yhteys" muhun ja ettei sanoja tarvita joka mutkassa. Testasin sitten liikkeelle lähtöä ilman juostaan käskyä ja hyvin tuo tuli mukaan heti. Juostaan sanaa ollaan käytetty siksi, kun yritettiin päästä peitsaamisesta. Jos lähti heti peitsaamaan niin pysähdyttiin ja palkkaa ei tullut. Lähdettiin uudestaan juostaan käskyllä ja sitten kun juoksi pienen matkaa peitsaamatta niin sai palkan.

Pesua olen harkinnut, mutta taidan jättää pesemättä, koska karvaa on niin ruhtinaallisesti, että vaikka föönäisin, niin todennäköisesti näyttää karvapallolta kun on niin ilmava. Nyt vain odotetaan, että huominen posti toisi sitten sen numerolapun. olipas antoisa päivä.