Eilen sunnuntaina meillä oli Pirkanmaan leojen tapaaminen Teivon lähellä Kuukujalla. Pikkuisen Sarin ja Rasmus-leon kanssa jännättiin, että tuleeko paikalle ketään muita. Vesisadetta oli luvattu alkavaksi aamupäivällä ja ainakin yksi varma tulija oli joutunut peruuttamaan tulonsa töiden vuoksi. Onneksi paikalle saapuikin Nokialta Iita-leo ja ystävänsä "melkein saksanpaimenkoira".

Koska mä olin se kuka on viimeksi käynyt jälkikurssilla, niin lupauduin sitten näyttämään mallia muille. Äippä kyllä oli vähän huolissaan mun taidoista, kun me ei olla tänä kesänä treenattu jälkeä kuin kaksi kertaa. Viime kesän loppupuoliskokin meni ihan mettään kun äippä ei voinut enää tulla metsään tekeen jälkiä kun hirvikärpäsiä oli niin kamalasti meilläpäin. Äipät kävi tekemässä jäljet ja heti paikalle ilmaantuikin variksia noukkimaan jälkipalkkoja. Onneksi niitä ei ollut kuin kaksi. Ne on tottuneet siihen, että siinä paikassa tehdään jälkiä ja ovat "kärppänä" heti valppaana kun makkaraa on nurmikolla.

Sitten äippä haki mut autosta ja joutui kyllä kaulapannasta taluttamaan jäljen alkupäähän kun olin niin innoissani. Sitten kun rauhoituin viereen niin sainkin luvan lähteä jäljelle. Pari ekaa metriä meni sählätessä, muta sitten mä muistin koko jutun. Nenä kiinni maassa etenin hienosti koko jäljen. Äippä oli laittanut loppuun bello&bella säilykerasian (meillä on niitä Tassuparissa myynnissä) ja heti kun saavuin sen luokse niin kapsahdin maahan makaamaan niinkuin mut on opetettu. Äippä oli ihan ihmeissään. Se ei ollut itse vielä edes nähnyt että loppurasia olikin jo siinä ja oli varautunut sanomaan mulle maahan-käskyn. Minäpä näytin, että kyllä mä osaan ja muistan sanomattakin. Äippä kehui mua ja avasi mulle bello&bellan kannen ja oli kuulkaa hyvää.

Rasmus teki kanssa hienon suorituksen ja samoin "melkein saksanpaimenkoira". Iita ei ollut koskaan tehnyt jälkiä ja hienosti sekin tuntui pääsevän hankalan alun jäljkeen jäljelle. Ensikertalaiseksi meni tosi hyvin.

Lopuksi päästiin sitten koko konkkaronkka leikkimään märälle nurmikolle. Sopivasti alkoi sitten sataa. Sadetta onkin jatkunut nyt tähän iltaan saakka. Eilen illalla meillä ei ollut sähköjä ja pihassa oli maauimala. Tänään käytiin töitten jälkeen kuravellilenkillä ja mä en tykännyt yhtään. Äippä joutui kiskomaan mua narulla perässään kolme kilometriä. Ihan tyhmää lähteä ulos tälläisellä kelillä. Mä pystyn ihan hyvin pidätteleen siihen saakka kunnes paistaa aurinko - ainakin omasta mielestäni.