tiistai, 9. heinäkuu 2013

OLEMME MUUTTANEET!

BLOGIMME ON MUUTTANUT

--> http://leonberger.omablogi.fi/

tiistai, 13. joulukuu 2011

Katjan ajatuksia (kuka kelaa aikaa eteenpäin?)

Johan on vierähtänyt taas. Ihan oikeastaan hävettää tänne enää kirjoitella kun taas tuli niin pitkä tauko. Mutta ehkä kun kirjoittaa näin joulun alla, voi sentään saada laiskuutensa anteeksi?

Alvi alkaa olla jo iso poika. Korkeutta suunnilleen sama mikä Ronjallakin. Alvilla ikää nyt 7,5kk. Pentuikä ollaan selvitty kommelluksitta. Ei jalkojen ontumisia tai mitään muitakaan haavereita ja ainoastaan yksi poikkisyöty nahkaremmi. Kenkiä Alvari kanniskelee mielellään. Se oli pienempänä sellainen, että kun tultiin töistä kotiin koirien kanssa niin se syöksyi kotona olevien ihmisten luokse ja yritti innoissaan tarrautua johonkin hampaillaan. Aloin antamaan sille jo ulkoeteisessä jonkin lelun tai luun suuhun niin sitten tervehtiminen oli helpompaa. Sitten se alkoi itse etsiä aina kotiovesta tultaessa jotain mitä ottaisi suuhun. Kenkiä tietenkin on aina eteisessä ja siitä se usein nappaa suuhunsa parhaaksi valitsemnsa. Hyvin vähän se on niitä tuhonnut kuitenkaan. Aamulla pitää vaan usein etsiä mihin se toinen pari onkaan illalla kannettu.

Olen ollut tosi laiska kuvaamaankaan mitään kun on niin pimeää. Tässä kuitenkin pari vanhempaa kuvaa ihan syyskuun lopulta koirapuistosta. Alvilla ikää 5kk.

(jaha, on tämä vuodatus taas niin hitaasti toimiva, että taitaa jäädä kuvien laitto myöhemmäksi...)

Ehkä tuo suussa tavaroiden kanniskelu näkyy nyt sitten hieman ikävänäkin puolena, eli lenkillä usein pitää olla jotain suussa. Jos ei ole keppiä tms. niin sitten hyvin helposti remmi. Irrottaa kyllä kun sanoo irti, mutta saattaa samantien ottaa takaisin suuhunsa. Koiranäyttelyssä oltiin Helsingissä muutama viikko sitten. Sielläkin loikki remmi suussa, mutta onneksi tuomaritäti oli ymmärtäväinen. Alvi sai hyvän arvosttelun ja kunniapalkinnon. Se oli muuten meidän perheen ensimmäinen ruusuke :) Alvi oli sitten urospentujen kakkonen.

Alvi on kasvanut tasaisesti ja mielestäni hienosti. Takajalkojen käyttö ei ole vielä ihan aikuisten tasoa, mutta liikkuu kuitenkin ketterästi niin tiellä kuin maastossakin. Ronjan kanssa ottaa spurtteja sorakuopalla. Ronja huolehtii Alvista edelleen. Ronjan mielestä mm. Alvin ikäinen poikalapsi ei osaa vielä itse huolehtia sukukalleuksiensa puhtaudesta. Jos lattialla on kaksi luuta ja Alvi syö toista ja toinen on Alvin lähellä, ei Ronja tohdi ottaa sitä itse pojaltaan vaan tulee pyytämään meitä ihmisiä apuun antamaan se toinen luu.

Ronjalla oli tässä ensimmäinen juoksukin jo. Ajattelin, että Alvari on vielä niin pieni, ettei ihan ehkä edes tajua juoksujuttuja vielä. Muta kuinkas ollakkaan, toisena päivänä jo kekkasi : hei mä tiedän mitä äipälle pitää tehdä! Sitten ulkoilivat eri aikaan, niin aitauksessa kuin lenkilläkin ja yöt Ronja nukkui yläkerrassa pojan kanssa ja Alvi ulkoeteisessä. Ulkoeteinen on Alville sellainen paikka missä Ronja on se opettanut rauhoittumaan vaikka mikä olisi. Ronja on aina halunnut nukkua siellä ja sillä on oma sänky siellä. Kun Ronja menee ulkoeteiseen se alkaa nukkumaan ja sinne Alvikin on rauhoittunut hienosti sitten Ronjan viereen laverisängylle.

Lauantaina oltiin iltahämärässä koirien kanssa lenkillä. Kyläkoulun takaa menee tie sorakuopan taakse. Ei kulje autoja, ei edes aurata. Koirat kirmas vapaana tiellä ja vieressä. Sitten hävisivät metsään. Ronja on lähtenyt tässä metrilleen samassa paikassa aiemminkin monta kertaa. Huudeltiin ja mitään ei kuulu eikä edes näy vaikka Alvilla punainen vilkkuvalo pannassa. Vihdoin tuli Alvi keppi suussaan. Nappasin kepin pois kun näytti niin epämääräiseltä. No ei se keppi ollutkaan vaan hirven sorkka! Ei mikään kovin mädäntynyt kun hankeen jäi vielä vertakin. Kohta tuli Ronjakin tyytyväisenä.

Seuraavana päivänä mentiin päivänvalossa katsomaan mikä metsässä on. Hirven osia. lunta sen verran, että vaikea sanoa paljonko on jäljellä ja onko koko hirvi edes siihen kaadettu vai palasia kuljetettu vain sinne. Ronja johdatti löytöpaikalle ja rouskaisi näppärästi palasen kallosta. Parin kymmenen metrin päästä kaivoi vielä hangen alta jonkin karvaisen suupalan ja nieli äkkiä kokonaisena kun kielsin ottamasta.

Hirven osat on juuri siinä mäellä, josta tunsin jonkun meitä seuraavan pari kuukautta sitten kun sorakuopalla käytiin ja Ronja alkoi murista. Aika mukavaa kun sudesta opiskelin netistä, niin siellä sanottiin, että usein ne kantavat kaatamansa hirven osia sinne missä on rauhallsita syödä, tai esim. pesälleen! Kääk. Meiltä matkaa 200m! Kallo saattoi olla jo vanhempikin, mutta Alvin kantama sorkka-aarre oli ainakin suhteellisen tuore. Ja luin myös, että usein ulvomalla ilmoittavat saaliin kaatamisesta toisilleen ja pari viikkoa sitten harjulta kuului ulvontaa juuri kun lähdin koirien kanssa ulos... eikä siellä asu ketään ja joku irtokoira tuskin menee harjulle yksin ulvomaan...

Toisaalta en niin omasta puolesta noita susia pelkää, vaikka varmasti sydän tykyttäisi jos vastaan tulisi. Enemmän nuo koirien pärjääminen mietityttää jos tulee susi vastaan. Ja hieno homma, senkin luin, että susi kiipeää näppärästi 2m korkean koiratarhan aidan yli ja "noutaa" mukaansa itsensä painoisenkin koiran... No aitauksessa nuo eivät ole koskaan ulkona jos ei itse olla kotona. Ja koska en ole Pinsiössä nähnyt kuin yhden-kaksi hirveä vuodessa niin olen samaa mieltä joidenkin nettikirjoittelujen kanssa, että jospa niitä hirviä metsästettäisiin vähän vähemmän, niin jäisi susilleluontaista ravintoa, niin ei tarvitsisi edes metsästäjien itkeä kun on koiran syöneet...

Myöhemmin sitten palautui mieleen, että viime talvena oli naapuri ulkoiluttanut koiriaan tuossa tiellä joka meidän ohi menee aikaisin aamulla. Kolun aitaa vasten oli maannut hirvi eikä ollut lähtenyt mihinkään vaikka olivat ohi kävelleet. Jäljet olivat sitten kuulemma menneet juri tuonne sorakuopan lähelle siitä ja kesällä kun olivat siitä ohitselenkkeilleet niin metsässä oli haissut mädäntyneelle. Todennäköisesti hirvi on sama. Sen on täytynyt olla sairas ja se on kuollut sinne metsään. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että se sorkka oli tuoreempi ja joku ulvoi harjulla.

No nyt olen odottanut jo puoli tuntia yhden kuvan latautumista tänne, eli taitaa jäädä kaikki kuvat laittamatta. Täytyy kokeilla joku päivä liittää niitä uudestaan tai sitten alkaa tyhjentelemään vanhoja pois jos se mitään nopeuttaa toimintaa.  Jos tulen oikein saamattomaksi, niin oikein hyvää joulun aikaa kaikille karvajaloille ja omistajille!

 

 

 

 

lauantai, 24. syyskuu 2011

Ronjan ajatuksia, osa 186 (pennut tuli takaisin)

Viime viikonloppuna meillä oli pentutapaaminen. Kaikki paitsi kolme pentua tuli takaisin meille. Vain kylään. Me lenkkeiltiin sorakuopalla ja leikittiin. Sitten grillattiin vielä makkarat. Kaikki olivat ihania palleroita :) Kiitos kun tulitte!

Laitan muutaman kuvan tähän. Tämä vuodatus toimii ainakin meillä nykyään niin kovin hitaasti, että montaa ei taaskaan ehditä ladata kun menee koko päivä, mutta facebookin puolella pääsee kurkkaamaan kaikkia kuvia -> http://www.facebook.com/media/set/?set=a.212028495527201.53228.100001601563504

 

Juu ja ei sitten muita kuvia tule, kun yhden lataaminen kestää yli 15min. Sori. Koneessa ei pitäisi olla vikaa kun muut sivut toimii ok. No me lähdetään just kohta kotiin töistä ja mennään tänään Tampereelle leolenkille! Hyvää viikonloppua kaikille. t.Ronja

p.s. Alvilta tipahti toissapäivänä' eka kulmahammas pois :)

 

perjantai, 9. syyskuu 2011

Alvin ajatuksia, osa 4 (saunomisen mestari)

Huhuu - hengissä ollaan vaikkei ihmisäippä olekaan ehtinyt auttaa meitä kirjottamaan tänne pitkään aikaan. Mä olen kovasti kasvanut ja oppinut vaikka mitä. Paras opettaja mulle on ollut oma äippä. Se on opettanut, että pitää katsoa tarkasti pellolle, jos siellä on kurkia tai kissoja. Oon mä opetellut paljon asioita ihan itseksenikin. Aina kun mennään sisälle niin mä olen opetellut ottamaan jonkun jutun suuhun. Vaikka lelun. Muuten mä riehaannun niin, että isken hampaani sisällä johonkin ihmiseen kiinni.

Eilen ihmiset oli saunassa niin mä halusin mukaan. Koputtelin saunan lasiovea tassulla niin että helisi. Omasta mielestäni kyllä ihna hiljaa vaan. Ihmisäippä sitten avasi oven mulle niin kiipesin siihen alimmalle pikkujakkaralle. Yritin kyllä ylälauteelle, mutta ei mua päästetty. Niinpä sitten istuin siinä pallilla ja katselin kuinka kiukaalle heitettiin vettä. Suihkussa käyminen on mun mielestä kanssa tooosi nastaa hommaa. Ronja--äippä kun ei vedestä juurikaan tykkää. (paitsi järvessä kahlailusta).

Tänään aamulla me mentiin ihmisäipän kanssa aamulenkillä koirapuistoon. Mä en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt semmoisessa paikassa. Alussa siellä ei ollu ketään, mutta sitten tuli yksi monirotuinen uros ja 7kk bokseri ja mäyris. Meillä oli kivat juoksulenkit ja Ronja-äippäkin oli täysillä mukana. Ihmisäippä vähän jännitti, että miten Ronja suhtautuu muihin koiriin kun oma lapsi on mukana. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut. Se on tuo mun Ronja-äippä niin sosiaalinen :).

Eipä tänne kummempia kuulu. Kiirettä vaan monenkin jutun kanssa noilla ihmisillä, mutta kyllä me yritetään niitä aina patistaa, että tännekin jotain saataisiin kirjotettua. Me ollaan oltu ahkerasti töissä melkein joka päivä. Huomenna meillä on vapaata kun äippä menee järkkäämään jotain koira tapahtumaa. Hyvää syksyä kaikille!

tiistai, 9. elokuu 2011

Ronjan ajatuksia, osa 185 (lomareissulla hiekkarannalla)

Ihmisäippä on ollut niin kiireinen, ettei ole ehtinyt auttaa mua tai Alvia kirjoittamisessa. Meillä ei kuulemma ole lupaa käyttää tietokonetta ilman ihmisäippää. No joka tapauksessa, ei meille mitään ihmeitä kuulu. Arkisin ollaan molemmat töissä Tassuparissa ja viikonloppuisin hengaillaan kaikkialla muualla. Alvi on oppinut olemaan hienosti autossa. Ei huuda enää yhtään. paitsi silloin kun se haluaa komentaa mua niin se haukkuu kimeästi. Meillä on nyt käytössä ihmisiskän auto. Se on pikkuinen pakettiauto. Ihmisäipällä meni hermo kun sitikkafarmarin katto oli täynnä karvoja. Tämän paksun voi tarvittaessa vaikka vedellä pestäeikä ole mitään turhanpäiväisiä kankaita ja verhoiluja karvoja keräämässä. Me ollaan Alvin kanssa oltu ihan tyytyväisiä tälläisestä ratkaisusta.

Viime viikon sunnuntaina me oltiin lomareissulla hiekkarannalla. Missäs muualla kuin porin koirauimarannalla. Tällä kertaa jopa löydettiin se. Lähdettiin aamulla anivarhain ja oltiin rannalla ihan omalla porukalla kaikessa rauhassa. ja arvatkaa oliko meillä ihanaa?

Ensin tutkittiin rantaa. Koska se on koirien uimaranta niin siellä olikin paljon kiinnostavia hajuja.

Seuraavana oli sitten vuorossa vesi. Tätä mä olen odottanut koko kesän. Vaikka mulla onkin luonnostaan todellinen kesäturkki niin silti on ollut kuuma ja veteen ei olla montaa kertaa tänä kesänä ehditty.

Ah mitä ihania tuoksuja tuuli toikaan ja miten ihanasti pehmeä hiekka ja vesi puikkelehti varpaiden välistä.

Mä uskallan kyllä mennä kauemmas rannasta ja Alvikin otti spurteja aina mun perässä niin että vesi pärskyi.

Sitten me juostiin yhdessä rannan suuntaisesti pitkät pätkät. Alvi tietenkin rannan tuntumassa, koska se on vielä niin pieni. Ei tosin munkaan kohdalla vielä syvää ollut :)

Välillä mä tein valehyökkäyksiä Alvi kohden. Huuhaa - varo lapseni täältä tullaan!

Rannalla käveli suuri lauma jotain isoja lintuja. Niitä piti aina välillä pitää silmällä etteivät vain tule nokkimaan meidän pikku-Alvia. Ja koska tästä kuvasta ei varmaankaan voi päätellä, että olen edelleenkin leonberginkoira niin mainittakoon, että painoa on reilut 55kg ja turkki on alkanut kasvaa jo selkään :)

Alvikin innostui välillä ottamaan spurtteja. Sillä on vain niin onnettoman lyhyet jalat vielä, että ei se kovin kovaa päässyt :)

Ihmisäippä sanoi, että kiville ei kannataa mennä kun ne voi olla liukkaita, mutta me kokeiltiin ihan varovasti vaan...

Ihmisäippä komensi meidät välillä rannalle kuivattelemaan. Ja mähän tein työtä käskettyä ja kuivattelin vauhdilla.

Mutta sitten mä keksin vielä hauskemman leikin...

No ehkä vähän meni suuhun ja silmiin, mutta tiedättekö mitä...

...sehän on vain yksi uusi ja erittäin hyvä syy juosta takaisin mereen!

Ja hetken mietittyään Alvi tuli tietenkin perässä.

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Suositelemme reissua muillekin. Koirien uimarantahan sijaitsee n.5km Yyterin rantojen ohitse. Vasemmalla on levennys (meri näkyy) ennen "taajamaa" ja siihen voi jättää auton. Siitä on ihan pikkuinen kävelymatka pikkuista polkua ja siitä se ihanuus sitten alkaa :) Alvin velihän asuu Pomarkussa, olisi ollut kiva nähdä mutta meille nämä reissut tulevat aina niin äkkiseltään, ettei viitsitty sunnuntaiaamuna niin aikaisin herätellä :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  • Henkilötiedot