Uudenvuoden lomapäivät on mennyt lokoisasti. Kun äippä on heräillyt aikasin ja mä käyn pisulla niin tullaan takasin sisälle. Sitten jossain vaiheessa äippäkin ajattelee, että vois vielä mennä vähän torkkumaan. Mutta sänkyyn ei mahdu enää kun me ollaan jo siellä iskän kanssa...

Eilinen päivä meni muutenkin sisällä ollessa. Äippä pesi pyykkiä ja tiskasi ja laittoi ruokaakin. Mulla on nyt sellanen vaihe menossa syömisen kanssa, että mielummin makupaloja kiitos. Mulla oli tosi tylsää. Makoilin lattialla ja mulkoilin äipän touhuja silmänurkasta. Lopulta äippä lupas illalla käyttää mua koirapuistossa, koska näytin niin masentuneelta. No illalla me sitten kaivettiin auto lumikasan alta ja lähdettiin. Oltiin puolessa matkassa kun äipälle tuli mieleen, että onkohan siellä ketään kun on niin kylmä. Hieman alle -20 astetta.

No eihän siellä ollut muita. Mä juoksin innoissani puistoa ympäri niin lujaa kuin jaloista lähti. Sitten sieltä kukkulalta mä näin, että koirapuiston parkkikselle oli tullut auto ja juoksin täysiä portille vastaan. Seisoin siinä iloisena ja tuijotin autoa, mutta ei sieltä ketään tullut. Äippä nauroi kukkulalla maha kippurassa ja kutsui mua luokseen. Menin äipän luokse ja me juostiin ja leikittiin kunnes taas huomasin auton parkkiksella ja juoksin iloisena portille. Ja hitsi sitten mä tajusin mitä se äippä nauraa - se oli meidän oma auto! Ei tullut ketään leikkimään ja me oltiin kaksistaan hetken ja sitten lähdettiin takasin kotiin. Mä en kyllä tajua miten jonkun mielestä voi olla liian kylmää jos on pakkasta -20?

Tänään me käytiin pitkällä lenkillä kylänraitilla justiin ennen auringon laskua. Auringon valo näyttää valkoiselta ja kirkkaalta, mutta oikeasti se on keltaista ja oranssia. Äippä filmaili maisemia. Kuville ei ole ihan totta tehty mitään muuta kuin pikkusen tummennettu. Mutta nauttikaa tunnelmasta. mä menen nyt päikkäreille.