Aika juoksee nyt nopeammin. toukokuun alusta olen jäänyt kotiin...tai no pois muista töistä ja yritän järkkäillä kaikkia Tassuparin asioita. Kaikki on vielä vähän sekaisin, mutta pikkuhiljaa loksahtelee paikoilleen.

Ronjan juoksu on parhaimmillaan tai pahimmillaan poikien suhteen. Tässä lähellä asuu tuo vanhanvanha (100vuotta?) hirvikoiraherra, joka on taas päättänyt, että Ronjasta tulee hänen vaimonsa. Herra käy pihassamme päivittäin ties montako kertaa ja aina kun lähdemme lenkille se suorastaan rynnistää mukaan. Sen liikkuminen on ollut jo pitkään (vuosia?) hankalaa, mutta tahdonvoimalla se melkein juoksee perässämme. Maanantaina lenkkeilytettiin sitä Ronjan kanssa monta pari kilometriä ja sitten oli pakko kääntyä takaisin, kun ajattelin että se saa kohta sydänkohtauksen. Sitä ennen se oli jo ainakin kahdesti tippunut kyljelleen ojaan kun jalat menivät alta, mutta sinnikkäästi se vain nousi ja jatkoi perässämme. Eilen menin Ronjan kanssa hakemaan kyläkaupasta tiskiainetta, mutta herra kiisi heti luoksemme. No enhän mä voinut jättää Ronjaa siihen ulos, kun vaikka kuinka herralle karjuin ja komensin MENE OMAAN KOTIIN, ei se uskonut. Juoksemalla karattiin herran edestä ja vein Ronjan kotiin ja menin yksin kauppaan. Huh - mitähän ihmiset tykkäis, jos mäkin alkaisin pitää Ronjaa päivät pitkät pihassa irti ja se poukkoilisi ympäri kyliä. Ihme ettei herrahirvikoira ole jäänyt auton alle. Kai sen kaikki jo tuntee ja osaa varoa.

Tassuparissa ei ole tapahtunut mitään muuta kongreettista vielä, kun että maalasin vaaleat kassapöydässä olevat puut tummiksi. Ja siivosin. Nyt lähdetään Ronjan kanssa sinne, kun tällä viikolla on sovittava ja käytävä läpi tilaukset ja esittelijöiden kanssa asiat. Jokke-esittelijä saapuu tänään luoksemme kymmeneltä. Ronja viihtyy liikkeessä kohtalaisesti kun saa katsella isoista ikkunoista ulos. Mitenkähän käy sitten kun se joutuu portin toiselle puolelle. :)