Tänään kun äippä tuli töistä, lähdettiin samantien kaupunkiin. Äippä kun on sitä mieltä, että mun pitää oppia olemaan kunnolla kaupungissa ja joka paikassa. Mä osaan kyllä ihan hyvin olla kunnolla. Äipällä on vaan välillä niin mahottoman kovia vaatimuksia. Kameraa ei ollut mukana, kun laiska-äippä ei ollut laittanut sitä lataukseen, joten saatte tyytyä vain tekstiin.

Laitettiin auto parkkiin teatterin lähelle ja käveltiin tammerkosken rantaan. Siellä mua kohtasi makoisa näky. Lumihangella tepasteli KYMMENENVIISISAATAAMILJOONAA sorsaa. Ah-niin syötävän hyvän näköisiä. Mun oli ihan pakko yrittää saada ne kaikki. Äippä roikkui narun toisessa päässä kun mä yritin singahdella eri suuntiin. Kun tätä oli jatkunut muutama minuutti niin sitten äippä pakotti mut istumaan ja rauhottumaan. Se siitä, ei tullut paistia ja jatketiin matkaa.

Mentiin eka tunnelista. Mua ei pelota tunnelit yhtään. Sitten mentiin pitkät raput ylös Koskikeskuksen viereen. Ei mua pelota raputkaan enää koska tiedän että äipällä on nameja taskussa. Käveltiin koskikeskuksen ohi ja ne ovet oli tosi pelottavia. Ne saattaa ihan hyvin imaista mut sisälle johonkin kamalaan paikkaan jos kuljen liian läheltä. Siksi mä yritän aina kiertää ne mahdollisimman kaukaa. Aina kun mun mielestä piti mennä kovempaa niin äippä pysäytti mut ja sitten taas seisokeltiin tai istuskeltiin vähän aikaa. Samoin aina ennen tien ylitystä pitää pysähtyä ja odottaa vihreää valoa. Mä en ymmärrä miks ihmisten ei tartte vaan ne menee vaikka palaa punanen. Me ei menty. Me ollaan äipän kanssa tosi fiksuja.

Mentiin linja-autoaseman ovien eteen istuskelemaan. Äippä sano, ettei viittitä mennä sisälle kun mua alkaa kuitenkin pelottaa, mutta mä päätinkin yllättää aipän ja livahdin sisään ovista samalla oven aukasulla yhden tädin kanssa ja äippä tuli kummissaan perässä. Me kierrettiin taakse ja jäätiin hetkeksi istumaan penkille. Sitten mä huomasin, että se olikin aika pelottava paikka, ja mitä ihmettä mun pienissä aivoissa oikein vinksahti kun halusin sinne ja mulle tuli paniikki. Me mentiin sitten hissuksiin takasin ulos. Ulkona istuskeltiin vielä hetki. Meidän vieressä oleva tyttö kysyi, että saako mua rapsuttaa, mutta sen poikakaveri sanoi, ettei kannata kun siitä lähtee karvoja vaatteisiin. Mun mielestä aika ikävästi sanottu. Iteltä siltä oli lähteny kaikki karvat päästä - varmaan jonkun turkkiin. Pöh.

Me jatkettiin matkaa. Hämeenkadulla odotettiin taas valoja. Meidän vieressä oli yks nainen ja se sano, että mä olen niin ihana että tekis mieli oikein rutistaa ja puristaa lujaa. Onneks ei puristanu. Ei se varmaan pahaa tarkottanu. Mä hymyilin sille kuitenkin ja heilutin vähän häntää.

Oltiin jo melkein takasi autolla, kun käveltiin yhden videovuokrausliikkeen ohi. Voi ei! Siellä jalkakäytävällä seisoi PAHA! Se oli tosi paha. Mä löin tassut lukkoon ja rimpuilin takas päin. Äipältä kesti jonkun aikaa, enne kun se huomas sen PAHAN! ja sitten se nauro.?!? Äippä meinaan. Se selitti, että ei tarvi pelätä, se on vaan jäätelömainospelle. Se oli mun korkunen muovinen pelle. Musta se ei ollu ollenkaan vaaraton, vaikka äippä niin väitti, vaan se oli PAHA!!! Mä jähmetyin paikolleen ja murisin sille, ainakin neljä pitkää murinaa. Äippä sano, ettei se oo koskaan kuullu mun murisevan. Jos oikein mietin, niin en kyllä ookkaan koskaan murissut. No tulipahan sekin testattua. Siihen tuli kaksi tätiä ja ne ihmetteli mikä mulla on ja äippä selitti niille ja nekin nauro. Sitten me mentiin kuitenkin sen PAHAN ohi ja mä sanoin etten ikinä enää tule sen PAHAN lähelle. Ei se onneksi lähtenyt meidän perään. HUH.

Vastaan tuli vielä yksi sauvakävelijä, joka pelkäs vissiin mua niin paljon että meni autotielle käveleen kun ei uskaltanu tulla meitä vastaan jalkakäytävällä. No sehän ei oo mun vika. Ei mua olis edes kiinostanut haistella sitä.

Käytiin vielä kaupassa, tai äippä kävi. Mä odotin tosi liikkumatta istuen ja vahdin kaupan ovea niin kauan kun äippä tuli. En haukkunu yhtään. Mä olen jo niin iso tyttö. Äippä antoi kiemuraluun palkaksi ja sano, että se on tosi ylpee musta ja mä olen taitava tyttö, vaikka välillä vähän vedinkin narussa. Äippä taitaa tykätä musta.