Toissapäivänä lähdettiin iltalenkille ja mun nenään tuli jostain oudon koiran tuoksu. Se ei ollut maassa vaan ilmassa. Mä kuljin sitten kuono kohti taivasta jonkin matkaa ja löytyihän se tuoksun aiheuttaja sielä melkein naapuritalon pihaasta. Siellä oli aitauksessa kahden vanhan koiran lisäksi uusi koira, mustavalkoinen karhukoira. Äippä piti mun nenän tarkkuutta ihmeellisenä. On meiltä nyt kuitenkin vähän matkaa sinne, ettei ihan tontin rajan takana ole. Mä katselin tarkasti sitä uutta koiraa ja se tietenkin hyppi tarhan seinää vasten ja haukkui mulle vimmatusti.  Yleensä en niitä vanhempia koiria edes vilkaise. Ne haukkuu mulle ja me kävellään tietä ohitse.

Eilen sen talon isäntä sitten kysyi kun me käveltiin ohi, että saisiko se tuoda sen uuden koiran haistelemaan mua. Meinasi, että jos se luulee vaikka "karhuksi" kun olen niin iso. Meinasi että jos ei sitten tarvitsisi niin vimmatusti haukkua. No tulihan se sitten narussa haistelemaan, mutten mä antanut takapuolta haistella. Leikkimään kyllä pyysin sitä. Se oli mua ihan pikkuisen nuorempi poika. Saa nähdä nyt sitten haukkuuko se mulle vielä vai muistaako se, etten ole karhu.

Tänään aamulla kun tultiin töihin, mulla alkoi vihdoinkin se juoksu. Aamulenkistä ei tullut mitään kun piti haistella kaikki tärkeät hajut ja merkitä omat päälle. No onneksi alkoi, eiköhän me ehditä juoksut viettää tässä vielä hyvin ennen sitä Seinäjoen näyttelyä kun se on vasta 24.10.