Nopeasti aika juoksee. Niin minäkin. Painoa oli tullut viikossa parisen kiloa. No äippä sanoi, etä välillä tulee enemmän ja välillä vähemmän, eikä se jaksa siitä enää olla niin huolissaan kun alussa, koska se sano, että mun jalat näyttää nyt oikein hienolta, jopa vähän suoremmalta kun pienempänä. Ja mustakin ne on oikein hienot jalat. Nillä pääsee sängylle ja sohvalle ja niillä voi hypätäkkin sohvalta. Erikoisen hyvät jalat ne on koska niillä pääsee kaikista kuralätäköistä ja ojista. Sitä paremmin niillä pääsee, mitä kurasempi rutakko. Äippä ei voi käsittää, että ne on tarkotettu just sitä varten, ne jalat.

Välillä ne nauraa mulla kun istun ja sanoo, että mun takajalat taitaa olla jäniksen tai sammakon, kun en näytä kuulemma fiksusti istuvalta koiralta. Mut en mä piittaa siitä, koska kyllä mä tiedän, että ne tykkää kamalasti musta kuitenkin. Ne on välillä vaan niin kovia vitsailemaan.

1847677.jpg

Mä olen LÖYTÄNYT uuden juomakupin. Se on siitä ihana, että siitä ei lopu vesi koskaan. Siinä on aina lisää ja lisää ja lisää. Äippä ei tykkää, että mä juon siitä kupista. Se komentaa mut aina pois ja laittaa juomakuppihuoneen oven kiinni. Onneksi joku aina unohtaa sulkea sen, etä mä pääsen juomaan. Siellä juomakuppihuoneessa on myös parhain lelu mitä tiedän. Tai se on oikeastaan leikki. Sillä roikkuu sen juomakupin vieressä seinällä sellainen rulla pehmoista paperia. Se on osattu laittaa just sopivalle korkeudelle. Sitä kuuluu tökätä pari kertaa kuonolla ja sit se tippuu lattialle. Aluksi mulla meni tosi kauan, että sain sen, mutta nyt mä olen jo niin kehittynyt, että saatan saada sen yhdellä pienellä tökkäisyllä alas. Sitten se rulla pitää napata suuhun ja kurkistaa juomakuppihuoneen ovelta onko äippä jo tulossa. Jos on niin sitten vaan jalat alle ja karkuun. Äippä ikävä kyllä saa se n rullan multa aina heti pois. Mutta jos toimii oikein hiljaa, voi ehtiä palastella rullan silpuksi. Joskus niissä rullissa on niin paljon paperia, että se silppu peittää hienosti koko olohuoneen lattian. Juomakuppihuoneen ovessa lukee WC. Ehkä mä vielä joskus opin lukemaan niin tiedän tarkoittaako se jotain erityistä.

Äippä on ilmoittanut meidät jonnekkin kurssille. Se sanoi, että siellä opiskellaan luoksetuloa ja kaikkea muuta kivaa. Yhdelle kurssille haetiin jo aiemmin muttei päästy. Niihin vissiin otetaan niin vähän pentuja kerrallaan, kun pennut on niin ihania, ettei se ohjaaja ehtisi ihailla meitä jos paikalla olisi liikaa pentuja. Äippä kyllä väittää, että pennut on sen verran villimpiä, ettei niitä voi kerralla laittaa samaan paikaan paljoa, mutta mä luulen, että se on täysin väärässä tässä asiassa. Mutta koska kyseessä täytyy olla joku tosi hieno juttu, mäkin todella toivon, että me päästäis tälle toiselle pentukurssille. Nyt vaan odotellaan tietoa.

1847675.jpg

Toissailtana täällä oli kamalan sumuista. Me lähdettiin äipän kanssa vielä yhdeksän aikaan sumukävelylle. Äippä on vähän laiskasti ottanut kuvia kamerallaan, kun sillä on niin huono muisti, ettei se ole muistanut ladata sitä akkua. Nämä kuvat onkin otettu tuon tytön kameralla. Pellolla oli tosiaan kaunista kun paksu sumu oli peittänyt kaiken. Se tuoksuukin sellaisella jännälle, ehkä vähän pelottavallekkin.

1847676.jpg

Eilen me käveltiin tuota hiekkatietä, sellaista jota ei ennen olla mentykkään. Äippä ei ole viittinyt lähteä mun kanssa sinne kun siellä asuu sellainen komea Igori. Se on tosi iso musta saksanpaimenkoirapoika. Äippä sanoi, että Igori on aika villi ollut ja siksi ei olla sinne sen talon ohi menty, kun äippä on pelännyt etten mä pärjää sille. Ei se Igori mikään ilkeä ole koskaan kellekkään, se on vaan niin nuori. No Igori on tullut meitä nyt narukävelyllä pari kertaa vastaan ja mä tykkään siitä kovasti. Äippä ihmettelee, kun siitä on tullut niin rauhallinen ja fiksu koira. Igori antaa mun nuolla sen suupielet ja ei suutu vaikka mä reuhkaan sen ympärillä ja hypin sitä vasten. Leikkimään se ei ole vielä innostunut mutta varmaan sitten kun vielä kasvan ja se huomaa, etten oikeesti ole mikään rääpäle.

No me siis käveltiin sitä Igoritietä ja siellä tulee vähän matkan päässä sellainen metsä. no se metsä olikin kaadettu ja siellä oli pari isoa hirviötä justiinsa. Ne piti kamalaa meteliä ja mä sanoin äipälle, ettei mentäis sinne, mutta kun tuo äippä on niin jääräpää niin pakko mun oli sitten tulla niiden ohitse äipän perässä vaikka mua pelotti. Sain onneksi kannustusnamuja. toinen hirviö nosteli puita pinoon ja se ei ollut niin paha kuin se toinen joka oli paljon isompi. Se puri hampaansa kiinni puun jalkaan ja katkaisi sen yhdellä haukaisulla ja kaatoi puun ja repi siitä oksat pois. Onneksi se syö kuulemma vaan puita eikä koiria ollenkaan.

Naapuri leikkaa justiinsa pelloiltaan viljaa pois. Me käytiin jo vähän aamulla kokeilemassa leikatulla pellolla, miltä tuntuu juosta siinä "sängessä". Äippä ei voinut taaskaan käsittää, miten ihanaa oli, kun mä löysin pellon reunassa kulkevan aika syvän kaivetun uoman. Siellä oli tietenkin ihanaa rapaa. Äippä käveli pellolla ja mä juoksin häntä suorana ojassa edes takas. No sitten kun koko pelto on parturoitu, niin päästään keskemmälle. Kyllä ne varmaan jo tänään saa sen tehtyä, ehkä jo illalla käväistään nuuhkuttelemassa siellä hiirenkoloja.