Mä rakastan hiekkaa. Sellaista vaaleaa ihanaa, pehmoista ja viileää joka tunkeutuu jokaisen karvan juureen, nenään ja korviin ja sellaista mikä ihanasti pursuaa varpaiden välistä. Meillä on täällä paljon hiekkaa kun tässä harjun kupeessa asutaan. Tuolla metsässä on sellainen vanha hiekkakuoppa jossa kasvaa jo paljon puitakin. Se on meidän lenkin varrella ja vaikka mä olisin kuinka rauhallinen niin kun siihen kohti päästään niin en voi vastustaa sitä ja mun pitää aina ottaa kunnon spurtit siinä. Äippä ei tajua ollenkaan mikä siinä on niin ihanaa. Epäilee josko hiekkamaasta nouseva radon-kaasu saa mun pääni aina sekaisin.

 

1244981289_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tästä se lähtee. Ensin pitää ottaa hurja vauhti. POOOOIS ALTA!

1244981404_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten kaarretaan vasempaan kohti hiekkakuopan reunaa korvat hulmuten.

1244986676_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä pitää olla tarkkana. Äippää kauhistuttaa tämä kohta. Tässä pitä hypätä alas tuntemattomaan. Kohta ette mua nää enää.

1244986742_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten alhaalla tehdään muutama ympyrä ja painellaan niin lujaa kun jaloista lähtee. Sen jälkeen samaa vauhtia ylöspäin.

1244986800_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

TÄÄLTÄ TULLAAN!

1244986818_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Melkein ylhäällä. Tässä on tärkeää pitää vauhti yllä, että pääsee ylös saakka.

1244986925_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten sama lenkki uudestaan. Mitä hullua tässä muka on?

1244986946_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Parin tai kolmen lenkin jälkeen on aika alkaa tutkimaan tuota ihanuutta tarkemmin. Kivasti pienet hiekkapalloset vierivät mäkeä alas kun niitä tassulla avittaa. MÄRRRAKASTAN HIEKKAA!