Eilen äippä kantoi sisälle kummallisia lautoja ja levyjä. Se oli tosi salaperäisen näköinen ja mä heittäydyin lattialle makoilemaan siihen viereen ja vahtimaan mitä se niistä tekee. Niistä tuli sellainen laatikko, joka on kuulemma mulle ja niille pennuille. Kahden viikon päästä kuulemma sitä tarvitaan. Mä olin kuitenkin sitä mieltä, että pitäähän sitä heti testata ja pyysin äippää laittamaan sinne vähän enemmän pehmustetta, että voin ottaa nokoset siinä. Ihan hyvä laatikko oli.

Kun laatikko oli kasassa ja olin vahtinut imuroimishommat loppuun me lähdettiin ulos. Täällä on lumet sulanu hirmuista vauhtia ja pellollakaan ei ole enää kuin jotain kasoja. Mun masu alkaa olla jo aika iso joten mua ei huvita kamalasti lenkkeillä, mutta kyllä mä olin tooosi tarkka tytö siellä pelolla kun maasta kuului kummallisia ääniä!

Äippä nauroi taas mulle, kun olin kuulemma niin hassun näköinen. No ei siellä maassa sitten mitään kummallista ollutkaan. äippä siitä oli kävellyt ja kun sen jalat oli painuneet vetiseen peltoon niin siitä jäljestä kuului sellainen lotina-ääni.

Täällä on ollut kamalan tuulisia päiviä. Toisaalta se on kuivattanut märän maan ja se on hieno juttu niin ei ole kokoajan tassut ja mahanalus kurassa. Täällä maalla kun asutaan, niin tuo asfalttitiekin on kuran ja hiekan peitossa.

Ruokailu on muuttunut meillä siten, että koska vauvat masussa vie j niin paljon tilaa niin syön monesti päivässä. Toisaalta voisin mielellään muutenkin syödä monesti päivässä (saiskohan sitä ruokaa siten enemmän?). Eipä tässä sen kummempia. Kaksi viikkoa suunnilleen olisi vielä aikaa ja sitten taitaa tulla masuasukit pihalle. Äippää alkaa jänskättämään :)