Ronja on nyt 11kk. Siitä on tullut fiksu likka. Se on aikuistunut hurjasti parissa kuukaudessa. Narussa lenkkeilytkin ovat jo jopa miellyttäviä, kun neiti on tajunnut ettei tarvitse kieli pitkällä vetää kokoajan. Edelleen kissanpaskat ja hevosenläjät on suuria herkkuja joita yritetään pyydystää sulavista lumipenkoista. Sitten kun ehtii napata sen suuhunsa niin yrittää äkkiä nielaista, etten ehtisi kaivaa sitä pois sen kurkusta. Yleensä ei ehdi niellä.

Barffi/kotiruokalinjalla ollaan edelleen. Välillä saa kourallisen papanoita mukaan. Rustoluut ovat olleet suurta herkkua mutta nyt on vajaan viikonverran ollut lakossa niiden syönnissä. Muu ruoka menee kyllä hyvin, mutta jostain syystä rustot ei olekkaan enää niin hyviä. Saattaa kyllä yhden syödä illassa, jos ei muutakaan tekemistä keksi.

En tiedä onko tuolla jo menneellä juoksuajalla vaikutusta koiran mielialaan, juoksustahan on nyt jo kolmisen viikkoa loppumisesta, tai ainakin jotain sinnepäin. Koira on ollut nyt pari päivää sellaista perässävedettävää mallia. Kyllä se mielellään lenkille lähtee, mutta lönköttelee perässä. Ei se kuitenkaan apea ole, sillä jos mennään tuonne metsään niin virtaa löytyy vaikka muille jakaa. Onneksi nyt on jo niin valoisaa, että tuonne metsäänkin voi mennä vielä aika myöhään. Saattaa johtua tuo perässävedettävyys raskaasta viikonlopustakin. Ei nyt mitään ihmeellistä tehty, mutta koira ei ehtinyt paljoa päikkäreitä nukkua. On tietenkin tottunut torsottamaan täällä päivät kun ollaan töissä, niin johan siinä väsähtää, jos kauneusunet jää ottamatta. Saattaa tosin olla jotain mielialan vaihteluitakin ekan juoksun jälkeen. Kipeältä ei kuitenkaan vaikuta.

Tänään lenkillä ajattelin kokeilla vähän tottelevaisuusjuttuja kun ollaan vähän laiskasti mitään täällä kotosalla tehty. Neiti yllätti minut täysin. Ihan kuin vanha tekijä. Se on tuolla likalla niin päivästä ja mielialasta kiinni että huvittaako vai ei.

Pyysin sivulle ja tuli. Seurasi vierellä ja jopa välillä vaivautui katsomaan mua. Kun pysähdyin niin istui viereen. Paikka-käskystä jäi istumaan ja jatkoin matkaa kymmenisen metriä ja huusin seuraa ja ryntäsi iloisesti viereen ja jatkoi seuraamista. Pysyi myös maassa paikoillaan kun kävelin eteenpäin ja odotti että palasin sen luokse. Mahtava tyttö. tosin kaikki liikkeet ovat vähän niin ja näin, että jos oikeasti oltaisiin jossain tokossa niin tiedä hyväksyttäisiinkö niitä. Sivulla on usein "vähännytsiellävieressä" ja maahan on "kunhantässävähänmakoilentakajalatsivulla" ja paikka on "mitähäntässäkeksiskunmammaaodottelenkastuollaonkivojakeppejä" ja seuraa on "tässälähellämammaakuuluumennä". Itse olen tänään äärimmäisen tyytyväinen neitiin kuitenkin. Huomenna voi olla taas, ettei mikään huvita.

Tähän loppuun vielä yksi kuva eilisestä auringonnoususta.