Tein tänään Ronjalle pitkän jäljen illansuussa. Pituutta tuli n.250-280m. Meille pitkä kun ei ole koskaan niin pitkää tehty. Jälkipalkkoina oli kinkkusuikaleita. En laittanut niitä kovin tiheään. Noin 5 jälkeä kinkkua ja sitten kymmenen ilman mitään jne. Koira löysi alun hienosti ja pienen pyörimisen jälkeen lähti seuraamaan jälkeä. Itselleni merkeiksi olin laittanut sinisiä pyykkipoikia puihin, koko matkalle kolme yhteensä.
Välillä pikkuisen eksyttiin. Koira kulki noin metrin sivussa jäljestä, kuitenkin jäljen suuntaisesti. Jälkeä tehdessä oli kova tuuli, olisiko haju leijaillut sivuun? Paikkasi virheensä kuitenkin pian ja taas jatkettiin. Saavuttiin pienelle sora-aukiolle ja sekin meni hyvin. Samoin polun reunan jälki.
Tämän polun päässä on hiekkatie ja sinne pienen kuusen alle päättyi jälkemme. Jäljen päähän jätin pakasterasian jossa kolme nakkia. Hieman ennen loppua koira haisteli ilmaa ja maastakin ihan selkeästi jotain muuta kuin jälkiäni.
NAKKIRASIA OLI VARASTETTU! Helposti ajattelee, että joku eläin olisi vienyt rasian, kettu tai muu. Jälki oli yli tunnin vanha kuitenkin. Mutta arvoitukseksi jää mitä kettu tekee sinisellä pyykkipojalla joka sekin oli hävinnyt kuusesta rasian vierestä?
Ronja oli kummissaan kun jälki loppui, muttei ollutkaan rasiaa. Onneksi mulla oli taskussa papanoita ja sain ne kasalle maahan nopeasti. Ei se tietenkään ollut niin hyvä juttu. Pitää varmaan alkaa pitämään vararasiaa taskussa. Kyllä täällä maallakin on outoa porukkaa. Rasiaan voisi toki kirjoittaa kanteen. ÄLÄ OTA - KOIRA ETSII KOHTA TÄTÄ RASIAA!
No mentiin siitä sitten sorakuopalle katselemaan vihreyttä ja aurinkoa. Hienosti on koivutkin jo puhjenneet hiirenkorvalle.
Kommentit