Tänään käytiin parin tunnin lenkki kylätiellä. Metsään ei ole asiaa, sillä hirvikärpäset ovat löytäneet tiensä tännekkin - tänä vuonna niinkuin ennenkin. Eilen Ronja oli miehen ja pojan kanssa soriksella ja siellä niitä kuulemma oli paljon. Harjasin koiran kun tulivat, mutten turkista löytänyt yhtään. Voivat kyllä olla hyvin piilossakin kun  välillä rapsuttelee itseään. Voi olla vain mun kuvitelmaakin.

puista on tippunut jo lehtiä maahan, mutta varsinaisesti puut eivät vielä näytä keltaisilta. Toivottavasti tulee pikku-yö-pakkasia, niin silloin saadaan puihin vähän punaista väriä.

Yksi perhonen vielä havaittiin..

ja haalistunut pikkuriikkinen mehiläinen...haalistuvatko ne aina syksyllä?

Alkumatkasta vastaan meitä tuli kaksi hevosta kärryillä. On me ennenkin hevosia ohitettu, eikä Ronja koskaan ole niille haukkunut. Ihan vierestä on suhahtanut ohitse hiekkatiellä. Nyt hevosia oli kaksi ja ne tulivat peräkkäin aika reipasta ravia ja kun satuin olemaan pellon kohdalla, niin menin koiran kanssa pellon puolelle odottamaan, että hepat pääsevät turvallisesti ohitse. Ronja aloitti kunnon räyhäämisen hepoille. Hevoset meni ohitse ja toruin koiraa, mutta sitten myöhemmin aloin ajattelemaan, että itsehän sen räyhäämisen aiheutin. Näin ajattelin siksi, koska mietin syytä miksi nyt yhtäkkiä muka hevosille pitää räyhätä... Itse vedin koiran pellolle ja oikein istutin odottamaan hevosia. Koira aisti heti etten luota siihen ja koki olonsa epävarmaksi ja rähjäsi. Samalla reissulla ohitettiin 4 traktoria ja yksi järjettömän iso puimuri ja yksi perunannostokone ja kaikki menivät ohitsemme metrin päästä, eikä niille tarvinnut lopsauttaa korvaakaan. Mutta silloin käveltiinkin normaalisti eteenpäin ja annoin ainoastaan "ohi"-käskyä ohitustilanteiden aikana ja kehuin kun oli ohitettu. No näköjään näistä jokapäiväisistä lenkeistä voi itsekkin oppia aina vaan uusia juttuja. Eli koskaan en tule enää väistämään mihkään pellolle mitään vastaantulevaa vaan jatketaan normaalisti matkaa.

Takastullessa Ronja kävi vilvoittelemassa jalkojaan ja juomassa pienessä purossa. Tai on se ihan kunnollinen "koski" joskus ennen vanhaan ollut koska siinä on pikkuisen alempana ihan oikean myllyn jäännöksetkin.

Karkurikoirista ei ole kuulunut mitään. Ehkäpä ja toivottavasti ovat jolkotelleet kotiinsa tai joku on ne pyydystänyt.