Keskiviikkona oltiin tosiaan treeneissä. Pikkuisen sillä mielellä lähdin töistä Teivoon ajelemaan, että päin honkia menee kun neiti on ollut niin muissa maailmoissa.  Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että juoksu on tulossa. Pieniä merkkejä, sellaisia, joita ei yleensä esiinny on havaittavissa. Kaupassamme kävi nuori narttukoira, jolla oli ensimmäinen juoksu alkamassa juuri. Normaalsiti Ronja haistelee halukkaita portin raosta. Joillekkin ihanille on haukahtanut, kun harmittaa ettei pääse leikkimään. Tälle haukahteli käskevään äänensävyyn pari kertaa. Koska meillä on Ronjan kanssa sellainen sopimus, ettei kukaan tule sitä häiritsemään portin tälle puolen ja Ronja ei mene häiritsemään ketään portin toiselle puolelle, eikä myöskään hauku kauppaan tuleville koira-asiakkaille, niin säännön rikkomisesta sitten sai mennä keittiön lasioven taakse odottamaan, että koira-asiakas lähtee.

Treenipalkkana meillä oli Naturalmenua. Se on Ronjan mielestä maailman parasta herkkua, ainakin melkein ja sitä meillä nyt tulee olemaankin koska saan sitä helposti tänne kauppaankin hankittua. Ajattelin, että koska mulla ei ollut mitään odotuksia treenien suhteen, että otetaan vaan paria perusjuttua, eikä muuta. Ja mitä vielä. Koira toimi hienosti. Otettiin pari metriä seuraamista ja sitten pysähdyin ja koira istuu sivulle ja palkka. Tätä samaa vain. Ja jaksoi ja jaksoi ja hienosti teki. Ei ole koiran pää liimattuna reiteeni, jotta lähemmäksi saisi opetella tulemaan. Nyt tehdäänkin sitten aina välillä päivälläkin sisällä treenauksia sivulle, niin että otetaan vain askel suuntaan tai toiseen ja pyydetään sivulle. Palkka tulee vain oikeasta suorituksesta. Ehkäpä olen itse latistanut oppimista ämppäämällä liika eri juttuja samoihin treeneihin. Nyt siis palataan lähtökuoppiin ja aloitetaan taas oikein. Ensi kerraksi suunnitellaan valmiiksi mitä treenataan ja siitä ei lipsuta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koskee niin omia kuin koiraakin. Ronjaa on sanottu meillä pitkään Rokeksi. Mitä Rokke? Mennään Rokke... se on pikkuisen sellainen poikamainen nimi ja niin siitä sitten Rokke muodostui. Kun mies tuli kotiin, se sanoi Moro Rokke, siitä sitten pikkuhiljaa muodostui Roromokke. Ronja ymmärtää kaikista nimistä, että kyse on siitä. Roromokkea käytetään kotioloissa koska se kuulostaa hauskalta ja siitä tulee mieleen hobbitinimi (Taru sormusten herrasta). Olkoon Roromokke, eipähän ole kenelläkään samanmoista nimeä.

Roromokke on tosiaan laihtunut kesän aikana kuutisen kiloa. Tänään yritin ottaa yhden poseerauskuvan tuolla hierontahuoneessa. Pikkusen jäi takajalat haralleen, mutta saa kelvata. Eipä ole harjattukkaan kahteenpäivään, mutta saa siltikin kelvata. :)  Painon tippumisen myötä Roromokke ei näytä enää niin takakorkealtakaan. Ei se nyt koskaan mahdottoman takakorkea ole ollut, mutta vähän kuitenkin. Kait se on niinkin, että kun ei mahassa paina ylimääräiset kilot niin selkäkin pysyy suorassa. :) Sehän on suorastaan isopäinen gebardi :D