Nyt on ollut ihanat kelit. Tassuja ei palele ja aurinko paistaa. Huomenna on viikko kulunut mun ja Zorron treffeistä ja kukaan muu kuin minä ei tiedä tuleeko maille vauveleita. Enkä aio kyllä kertoakkaan - siitä tulee muuten kamalaa hössötystä kun ne rupee hankkimaan noi ihmiset yleensä siten heti niitä pinnasänkyjä ja rattaita sun muita. Mä en sellasia halua mun vauvoille!

Pari päivää treffien jälkeen olin tosi väsyny ja äipä oli musta jo huolissaan kun en edes ruokaa kerjänny. Yleensä mua saa hätistellä kauemmas kun ihmiset on syömässä ettei kuola valu niitten lautaselle. Se ei kuulemma ole sopivaa? Nyt halusin vaan ulkokuistille omalle sohvalle pakkaseen nukkumaan.  Nyt mä olen jo ihan normaali. Sunnuntain päivälenkin jälkeen tosin käytin tilaisuutta hyväkseni ja kapusin iskän ja äipän sänkyyn ottamaan päivätorkut kevätaurinkoon.