Ronjalla on niin hyvä ruokahalu nyt. Se on hyvä. Toisaalta äitiys on tehnyt sen vähän höperöksi. Ulkona se ei juurikaan kuuntele mitä puhun, nuuhkuttaa vain omia juttujaan. Ulkotarhassa se kaivaa tunnelia kiinaan kielloista huolimatta. Se voi syödä riisiä niin, ettei se edes huomaa, että sen nenän päällä on sitä vielä vaikka kuinka ja paljon. Höppänä mamma.

Huomatkaa, että nyt nenäkin on tummunut takaisin :)

Pennut ovat vilkkaampia päivä päivältä, vaikkei silmät olekaan vielä auki. Isommat yrittävät jo kovasti käyttää jalkojaan kävelyyn. Tähän saakka ne ovat työntäneet itseään takajaloilla eteenpäin ja näyttäneet ehkä mursuilta :) Nyt kun niitä uskaltaa jo pitää mammakoiran kanssa pentulaatikossa yhtä aikaa "vapaana" ne mönkivät hetkessä paikasta toiseen ja tutkivat kaikkea mahdollista.

Tässä on menossa tutkimus, onko mammakoiralla MAITOhampaita?

Leoilla on usein tapana aikuisenakin "lepuuttaa" päätään jossain. Usein se on pöytä, tai tuoli, meillä Ronja lepuuttaa päätään usein ulkotarhan verkon koloissakin - niihin mahtuu juuri sopivasti kuonon pää. Ilmeisesti tämän pään lepuuttamisen ne osaa jo syntyessään, koska löysin yhden kaverin lepuuttamassa päätään lakanassa, jonka olin tunkenut ison pentulaatikon ja laatikon väliin, jottei sinne kukaan keksisi mennä piiloon.

Eipä täältä pentulaatikon reunalta sen kummempia tällä kertaa. Mukulat syövät 1,5-2h välein ja ne jotka eivät mahdu ensimmäiseen ryhmään huutavat kurkku suorana pikkulaatikossa loukkaantuneena vuoroaan. Tänään meillä oli haukkumisharjoitukset. Kyllä e pikkuhiljaa alkavat kuulostaa koirilta. :)